Pipariksi meni

Jotenkin ompelut tökkii... Suunnittelmia ja ideoita on pää täynnä mutta toteutus ei onnistu, huuhhhhhh! Tässäpä aikuisten veloureista (unohdin otta kuvan) tuunailtu housut. Applikointi onnistui jotenkin, mutta housut menivät kyllä metsään;( Omenatasku liian iso ja liian lähellä kuminauhaa, vyötärö-kuminauha sai liian löysää (no lisäilin yhden eksta nauhan) ja alakuminauhat taas liian leveitä ja liian tiukkoja. Jotenkin liian leveät tulivat ne housut myös ylhältä. Mutta keskimmäinen nappasi ne jalkaan ja pois niitä enää ei saa, vaikka esikoiselle ne ajattelin. Ei edes kunnon kuvia saanut otta... On kyllä kumma poika se keskimmäinen, edelleen kiukkua riittä ja kaikki on väärin. Aamuisin on niin pahalla päällä että minä olen kanniskellut sisä-vaatteisen pojan autoon että kerkeis kerhoon, isolla vaivalla saanut rimpuilevan pojan jotenkin turvavöihin (mistä se liukurtelee pois...), itsellä hermot kireät (esikoinen ja tyttö ovat hiiren-hiljaa). Ja sitten niiden kiukkukohtauksien välissä on niin aurinkoisia aikoja että oksat pois. No jospa tämä tästä...

Kirpulta kävin vielä hakemassa 2 euron pikkukaapin. Tuunausta pintaan, sinne leikkimökkin mitä meillä ei ole;)

Kuidagi ei 6nnestu minu 6mblemised. Pea on ideid ja plaane nii täis kuid tehtud miskit ei saa. Kirbult leitud  naiste pykstest tegin poistele pyksid, k6ik kurat läks metsa. Liiga laiad ylaosast said (ekstra kumm veel lisatud), alt kummid liiga kitsad, tasku liiga suur ja liiga vöökoha lähedal ja kuram pilte ka ei saanud korralikke. Keskmine need jalga pani (kuigi esimesele neid m6tlesin) ja proovipildid on nagu nad on. Keskmisega käib meil endiselt yks s6da, ei taha ja ei saa ja väiksest asjast läheb tyli lahti ja mossitada oskab korralikult. On ka paremaid päevi, ehk?

Kirbult leidsin 2 euro eest väikese kapi, nats peab pinda korrastama, mängumajja mida meil ie ole;)