Sivun näyttöjä yhteensä

5.3.2013

Pientä





Lahjaompelus rakkaalle siskolle!!! Kierrätettyjä farkkuja taas;)


1,5 vuotias on kyllä edelleen arvoitus!!! Miten voi niin pienestä ihmisestä lähteä näin paha ääni ja miten ihmeessä hän on niin usein pahalla päällä??? Tämä äiti ei ymmärrä ja tuntuu että oma pää hajoa niiden kohtauksien kanssa. On todellakin hirveän hidasti lämpenevä lapsi, mutta ei voi ymmärtä miten voi vierastaa paikkoja missä on ainakin kolme kerta viikossa oltu syntymästä lähtien (leikkipuisto, avoin päiväkoti yms tutut ja turvalliset paikat). Ymmärrän että lääkärille voi huuta kun korvatulehduksien takia on ehkä jäänyt jokuinen trauma, mutta mitä vaarallista on ihmistyhjässä kirjastossa (kyllä, huusi niin kova että pakko oli poistua)? Ja ollaan me kerran menty pois jopa leikkipuistosta kun 45min suora huutoa ja sylistä pois vääntelyä oli minulle liika, ei kukaan pysty puhumaan kun pikku ukko huuta pää punaisena!!! Yksi tuttu sanoi että kyllä maailman ääntä mahtuu mutta äidin päähän enää ei, TOTTA!!! Kodin en halua jäädä mutta kyllä on rasittava johonkin mennä kun aina alkaa ihan hulvaton kiljuminen. En oikein ymmärrä mikä sen saa aikaansa, aikuiset ei saa päälle katsoa eikään puhua, mutta joskus se raivoaminen alka ihan tyhjästä. Huhhh ja hohhh, ei helpolla päästä se juniori...
Jospa se valitettlu auttais???

9 kommenttia:

Mieli kirjoitti...

Kiva lahja!
Tsemppiä kiukkupussin kanssa, toivottavasti iän myötä helpottaa! Ei noita lapsia aina ymmärrä, ehkä auttaa kun puhetta alkaa tulla ja poika osaa kertoa. Ehkä ;)

Annika kirjoitti...

Ihana lahja :) Tsemppiä ja pitkää pinnaa kiukkukohtauksiin.. Aika varmasti helpottaa tilannetta. Vaikka toisinaan tuntuu, että kun yhdestä kaudesta selviää, niin yleensä tilalle tulee aina jokin uusi..

Mari kirjoitti...

Onpas ihana lahjaompelus! Ihana tuo taloapplikaatio :)

Ja tsemppiä kiukkuilun kanssa! Taaperoiden sielunelämä on kyllä aivan oma lukunsa...

AnniP kirjoitti...

Kaunis farkkukierrätys jälleen. Tsemppiä kiukunpuuskiin, meillä ne yleensä ovat vähentyneet sitä mukaa kun sanallinen ilmaisu kehittyy. Tosin poikanen (5v) on yhä toisinaan raivokas tuppisuu eikä paljasta mistä kiikastaa kuin ehkä seuraavana päivänä, onkohan se sukupuolikysymys? ;)

kewa kirjoitti...

Isot kiitokset! Toivotaan että kiukku joskus hieman laantu, tai ainakin se huuto hiljenee:)

Sari kirjoitti...

Aivan ihana tuo lahja:)! Toisilla on selkeästi enemmän temperamenttia, kui toisilla. Sen jo 7 n lapsen äitinä huomaa, että ne on niin erilaisia kaikki. Pienestä asti. Tuhannesti voimia pikku kiukkuilijan kanssa eloon :)!

hanna-naa kirjoitti...

Hauska lahja! Ja tuo uhmakiukku.. Jaksamista! <3

Maria kirjoitti...

Hieno farkkujuttu! Ja voimia pikku kiljujan kanssa!

Mun Tekemä kirjoitti...

Ihana lahja! Voimia äidille!